Henkistä läheisyyttä

Julkaistu kategoriassa Blogi.

Kolumni on ilmestynyt Länsi-Uusimaassa 2. huhtikuuta 2020

Koronaviruksen aiheuttama maailmanlaajuinen kriisi näkyy meidän kaikkien arjessa. Suomessa olemme totuttautuneet nyt reilut pari viikkoa poikkeusoloihin. Elämää on rajoitettu monin tavoin. Kouluja, kirjastoja, teattereita, liikuntapaikkoja ja ravintoloita on suljettu. Julkisia kokoontumisia rajoitettu. Matkustaja- sekä henkilöliikenne Suomeen on keskeytetty ja uusimpana oma maakuntamme eristetty. Etätyöstä ja -opiskelusta on tullut arkipäivää.

Kaikkia kriisin aiheuttamia vaikutuksia on vielä vaikea ennakoida, mutta jo nyt on selvää, että koronavirus on suomalaisen yhteiskunnan vaikein koettelemus sitten sodan jälkeisen ajan. Kriisi aiheuttaa mittavat inhimilliset ja taloudelliset vahingot.

Negatiivisten seurausten rinnalla syntyy toivottavasti myös positiivisia vaikutuksia. Ensinnäkin asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Maailmanluokan kriisin keskellä omat arjen murheet alkavat näyttää aika pieniltä. Sen rinnalla, kun joku toinen taistelee tehohoidossa elämästään tai toiselta lähtee työpaikka alta, oman lomamatkan peruuntuminen ei olekaan kovin vakava asia. Toisekseen isoilla, koko maailmaa koskettavilla, kriiseillä on mahdollisuus lisätä ihmisten välistä ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta. Nyt on aika siirtää katse omasta navasta yhteiseen etuun. Kestämällä omassa arjessa pientä epämukavuutta suojelemme itse elämää. Myös eri yhteiskunnalliset erimielisyydet on syytä siirtää hetkeksi syrjään.

Presidentti Niinistö sanoikin osuvasti, että nyt tarvitsemme fyysistä etäisyyttä mutta henkistä läheisyyttä.  

Kriisin keskellä hahmottuu myös paremmin, että kuinka tärkeää jokainen työ on yhteiskunnan toimivuudelle. Samoin monet asiat, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, osoittautuvat nyt hyvinvointimme tukipilareiksi. Kanssaihmisten auttaminen ja erilaiset naapuriavun muodot ovat tulleet uudelleen muotiin. Perheissä keskinäinen ymmärrys toivottavasti lisääntyy, kun kaikki arjen haasteet näkyvät nyt neljän seinän sisällä. Nyt on mahdollista ottaa laajalla rintamalla myös se kauan puhuttu digiloikka.

Tästäkin kriisistä kyllä selviämme yhteistyöllä, kyvyllä sopia ja vahvalla yhteisvastuulla. Ja suomalaisten osaamiseen, sinnikkyyteen ja sitkeyteen luottaen. Epävarmuuden ja huolen keskellä kannattaa muistaa presidentti Koiviston miete. ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.       

Joona Räsänen, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd)

Kommentit

kommenttia