Kuntatalouden kurimus

Julkaistu kategoriassa Blogi.

Kolumni on ilmestynyt Länsi-Uusimaassa 1. helmikuuta 2020

Kuntatalouden heikko tilanne on jatkuvasti otsikoissa, eikä tulevaisuus näytä ruusuiselta. Syksyllä julkaistussa kuntatalousohjelmassa arvioitiin, että valtakunnan tasolla kuntatalouden toiminnan- ja investointien rahavirta on pakkasella peräti parisen miljardia euroa. Kuntien viime vuoden tilinpäätöksistä uhkaakin tulla tuloksiltaan surkeimmat vuonna 1997 käyttöön otetun kuntien kirjanpidon historiassa.

Vuonna 2018 Suomen kunnista noin kaksi kolmasosaa teki alijäämäisen tuloksen eli niiden tulot eivät riittäneet kattamaan menoja. Tällöin jo puhuttiin kuntatalouden kriisistä. Nyt tilanne on odotusten mukaan vieläkin huolestuttavampi. Näillä näkymin kohta on syytä alkaa puhumaan kuntatalouden hätätilasta.

Nämä miljardiluokan haasteet kuulostavat monesta varmasti etäisiltä, mutta vaikutukset näkyvät meidän jokaisen arjessa. Palveluita karsitaan, tarpeellisia investointeja lykätään, yt-neuvotteluita käydään, verot ja maksut nousevat, kun kunnat tasapainottavat talouttaan.

Syyt kuntatalouden krooniseen kurimukseen ovat moninaisia. Pidemmällä aikavälillä keskeisimmät syyt menojen ja tulojen epätasapainoon liittyvät ikärakenteesta johtuvaan palvelutarpeen muutokseen ja maan sisäiseen muuttoliikkeeseen. Viimeisimpinä vuosina lisähaasteen tähän päälle ovat tuoneet kilpailukykysopimus ja verojärjestelmän rytmihäiriö. Maan hallituksen päätökset kuntien valtionosuuksien korotuksista hieman helpottavat tilannetta.   

Ikärakenteen muutoksesta johtuvaa painetta kuvaa hyvin se, että ennusteiden mukaan eläkeläisten määrä kasvaa vuoteen 2030 mennessä noin 256 000 hengellä. Kunnille tämä tarkoittaa kustannusten kasvua sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä verotulojen kutistumista, kun kuntalaiset siirtyvät työelämästä eläkkeelle. Syntyvyyden romahtaminen puolestaan johtaa työikäisen väestön määrän vähenemiseen 2040-luvulla. Tällä väestönkehityksellä hyvinvointivaltion tulevaisuus ei ole kestävällä pohjalla.

Kunnille täytyy nostaa hattua, että haastavassa tilanteessa on selvitty näinkin pitkään näinkin hyvin. Jatko vaatii kuitenkin entistä vaikeampia päätöksiä. Myös uudenlaista politiikkaa ja toimenpiteitä. Niin kuntien itsensä, mutta myös valtion toimesta. Se on kuitenkin pään pensaaseen laittamista, jos ajatellaan haasteen ratkeavan vain kuntaveroa tai valtionosuuksia korottamalla.

Kuntatalouden kurimuksessa riittää päätöksentekijöille ja viranhaltijoille mietittävää. Kysymys kuuluu, että uskalletaanko päätöksiä tehdä ennen kuntavaaleja?

Joona Räsänen, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd)

Kommentit

kommenttia