Kolumni on ilmestynyt Länsi-Uusimaassa 22. syyskuuta 2024 Järkytys oli lievä ilmaus, kun kuulimme keväällä HUS-yhtymän päätöksestä lopettaa synnytystoiminta Lohjan sairaalassa vuonna 2026. Painokelpoisia ilmaisuja ei ole sille tunteelle, mikä valtasi meidät kaikki, kun HUS:n johto ilmoitti ajavansa osaston toiminnan alas jo tänä vuonna. Lohjan sairaalan synnytysosaston tulokset lääketieteen mittareilla ovat olleet erinomaiset ja osasto on […]
Lue lisääMaakuntaverolle ei ole järkevää mallia – teoria kuulostaa paremmalta kuin käytäntö
Kolumni on ilmestynyt Demokraatissa 10. lokakuuta 2024
Hyvinvointialueiden haastava taloudellinen tilanne on jälleen nostattanut esille keskustelun maakuntaverosta. Nykyinen niukka valtion rahoitus ja entisestään tiukkeneva valtion ohjaus saavatkin hyvinvointialueet näyttämään enemmän demokratisoidulta valtion aluehallinnolta kuin aidosti itsehallinnollisilta palveluiden järjestäjiltä.
Keskeisimmät argumentit alueiden verotusoikeuden puolesta liittyvätkin alueiden itsehallinnon parantamiseen, alueiden taloudellisten kannusteiden lisäämiseen ja tarpeellisten investointien rahoituksen varmistamiseen. Lähtökohtaisesti verotusoikeus kannustaisi alueita tehokkaaseen taloudenpitoon, kun valta ja vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoittamisesta olisivat samalla taholla.
Maakuntavero kuulostaa kuitenkin teoriassa paremmalta kuin, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Tähän lopputulokseen päätyi myös viime vaalikaudella asiaa pohtinut parlamentaarinen komitea.
Maakuntaveron keskeisin ongelma liittyy hyvinvointialueiden välisiin eroihin. Paineet menojen kasvussa ja erot verotulopohjissa ovat alueiden välillä suuret. Alueilla, joilla asukaskohtaiset menot ovat keskimääräistä suuremmat vastaavasti veropohja on keskimääräistä pienempi. Tilanne johtaisikin veroprosenttien voimakkaaseen eriytymiseen alueiden välillä. Maakuntavero vaatisi verotuloeroihin perustuvan tasausjärjestelmän ja alueiden määrän voimakkaan vähentämisen.
Maakuntavero kohdistuisi pelkästään työn verottamisen. Työtä verottavien tahojen lisääntyminen yhdistettynä sosiaali- ja terveyspalveluiden menojen kasvupaineeseen johtaisikin ansiotuloverotuksen huomattavaan kiristymiseen. Tulevina vuosina pelkästään kunnissa kunnallisveroon kohdistuu merkittävä kiristyspaine. Tavallisten työssäkäyvien ihmisten taskut eivät ole pohjattomat ja työntekemisen kannusteita ei tule ainakaan vähentää. Valtion rahoituksessa valtiolla on sentään käytettävissään kaikki muutkin verot sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen.
Alueiden kannalta ongelmaksi koituisi myös valtion rahoituksen vähentyminen. Tilanteessa, jossa valtion budjettiin kohdistuu tulevinakin vuosina miljardien sopeutuspaine, olisi todennäköistä, että valtio vähentäisi rahoitustaan verokertymän verran. Mitään lisärahaa ei siis lähtötilanteessa olisi alueille tulossa.
Uusi vero johtaisi ennen pitkää verotuksen liikkumavaran kaventumiseen, kun samaa veropohjaa olisivat verottamassa toisistaan riippumatta valtio, alueet ja kunnat. Tässä tilanteessa paine rajoittaa joko kuntien tai alueiden verotusoikeutta siis kasvaisi. Ottaen huomioon maakuntaveroon liittyvät useat ongelmat johtopäätös on selvä. Toteuttamiskelpoista mallia maakuntaverolle ei ole. Ainakaan nykyisen verojärjestelmän ja nykyisen aluejaon puitteissa.
Siksi SDP ei ole esittämässä maakuntaveron käyttöönottoa tai valmistelun aloittamista. Katse kannattaa kääntää muihin toimiin, joilla hyvinvointialueiden taloudellista tilannetta voidaan helpottaa.
Joona Räsänen, kansanedustaja (sd)