• 050 547 5590
  • joona@joonarasanen.fi

Aktiivisempaa työllisyyspolitiikkaa

Kolumni on ilmestynyt Länsi-Uusimaan kirjoittajavieras-palstalla 12. tammikuuta 2018.

Eduskunnassa hallituspuolueiden äänillä hyväksytty työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt paljon julkista keskustelua. Samalla aktiivimallin kumoamista ajava kansalaisaloite on kerännyt jo yli 120 000 allekirjoitusta. Tämä tarkoittaa sitä, että asia tulee uudestaan eduskunnan käsittelyyn.

Aktiivimallin vastustus kertoo siitä, että malli koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Ymmärrettävistä tavoitteistaan huolimatta malli on käytännössä vain leikkaus työttömän etuuksiin. Sen seurauksena työttömyysetuutta leikataan vajaalla viidellä prosenttiyksiköllä, mikäli tietyt edellytykset eivät täyty. Aktiivisuusedellytysten keskeisin ongelma on siinä, että niiden toteutuminen ei ole ainoastaan työttömästä itsestään kiinni.

Pelkän työttömyysturvan leikkaamisen sijaan nyt kannattaisi huomio suunnata laajempaan pohdintaan aktiivisesta työllisyyspolitiikasta. On nimittäin selvää, että Suomessa työllisyysastetta pitää nostaa selvästi nykyisestä. Jos taloutemme halutaan kestävälle pohjalle, niin ainoa keino tavoitteen saavuttamiseksi on työllisyysasteen nostaminen nykyisestä 70 prosentista lähemmäs 80 prosenttia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme laajaa työkalupakkia. Työmarkkinajärjestöjen on myös omalta osaltaan huolehdittava työmarkkinoiden toimivuudesta.

Työvoimapalveluiden resurssit olisi saatava Pohjoismaiselle tasolle. Esimerkiksi Tanskassa yhtä työvoimahallinnon virkailijaa kohden on 12 asiakasta, kun meillä vastaava luku on 160. Ei siis ihme, että meillä ihminen ei saa tarvitsemaansa yksilöllistä palvelua. Resurssien lisäksi tarvitsemme varmasti myös toimintatapojen muutosta, jotta tuloksia syntyy.

Toinen keskeinen kokonaisuus liittyy sosiaaliturvamme uudistamiseen. Sosiaaliturvan pitäisi työttömyyden osalta toimia trampoliinina, joka vaimentaa tiputusta ja nostaa ihmisen takaisin jaloilleen. Nykyisellään tukiviidakko näyttäytyy enemmänkin riippumattona, joka passivoi entisestään. Esimerkiksi työttömän mahdollisuuksia käyttää työttömyysturvaa itse palkkatukena tulisi lisätä.

Täydennyskoulutuksen lisääminen ja oppivelvollisuusiän nostaminen ovat myös kannatettavia toimenpiteitä. Näin voidaan vähentää muun muassa niiden nuorten määrää, jotka uhkaavat pudota liian niukan koulutuksen takia työelämästä.

Oma kokonaisuutensa ovat toimenpiteet, joilla työvoiman liikkuvuutta voidaan edistää. Työmatkailua toiselle paikkakunnalle ja työn perässä muuttamista tulee helpottaa. Tämä vaatii uutta otetta liikenne- ja asuntopolitiikassa.

Näissä asioissa soisin maan hallituksen aktivoituvan.

Joona Räsänen

Kansanedustaja (sd.)