Juhlapuhe Kansallisen veteraanipäivän juhlassa
Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat,
Himmetä ei muistot koskaan saa. Näiden Veteraanin iltahuudon kertosäkeen sanojen velvoittamana olemme jälleen kokoontuneet juhlistamaan Kansallista veteraanipäivää.
Miltei jo neljäkymmentä vuotta olemme kokoontuneet yhteen aina 27. huhtikuuta kunnioittamaan veteraanien perintöä. Ja yhtä kauan olemme virittäytyneet tunnelmaan noilla kamarineuvos Kalervo Hämäläisen laulun sanoilla.
Kansakunnan kaapin päällä on varattu kunniapaikka heille, jotka asettivat oman henkensä alttiiksi maamme itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Sankarivainajien, veteraanien, lottien ja koko sodan kokeneen sukupolven panosta sopii vuodesta toiseen korostaa, sillä saammehan me heidän ansiostaan tänäänkin täällä kokoontua siniristilipun hulmutessa lipputangoissa.
Kansallista veteraanipäivää vietetään paitsi Suomen sotaveteraanien kunniaksi, mutta myös muistoksi sodan päättymisestä ja rauhan alkamisesta. Tasan 80 vuotta sitten, 27. huhtikuuta 1945 on ollut viimeinen Suomen sotapäivä.
Toivokaamme, mutta myös toimikaamme siten, että se jatkossakin pysyy viimeisenä sotapäivänä.
Hyvät juhlavieraat,
Rauhan sijaan meitä monia on viime vuosina puhuttanut sodan uhka. Sitten toisen maailmansodan todistamme Euroopassa laajamittaista hyökkäyssotaa jo neljättä vuotta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti Suomen ja koko Euroopan turvallisuusympäristön. Emme enää voi rakentaa turvallisuutta ja vakautta kuten ennen, luottaen periaatteisiin, jotka Venäjä on hylännyt. Vaikka Suomeen ei suoranaista sotilaallista uhkaa kohdistu, niin sodan vaikutukset näkyvät meilläkin.
Muuttuneen tilanteen johdosta Suomi päätti liittyä puolustusliitto Naton jäseneksi. Samalla olemme panostaneet viime vuosina vahvasti kansalliseen puolustukseen sekä huoltovarmuuteemme. Päätökset on tehty, jotta Suomen ja suomalaisten turvallisuus voidaan taata kaikissa oloissa. On kuitenkin tärkeä muistaa, että vahvan puolustuskykymme ohella korkea maanpuolustustahto muodostaa turvallisuutemme selkärangan. Tästä meidän on jatkossakin huolehdittava.
Aika, jota elämme, on turvallisuuspoliittisesti epävakaampi kuin kertaakaan kahdeksaankymmeneen vuoteen. Kysymys ei ole vain Venäjän aiheuttamasta uhasta, vaan myös liittolaisemme, Yhdysvaltojen, muuttuneesta politiikasta. Kun meistä tuli puolustusliiton jäseniä, moni huokaisi helpotuksesta ja korosti, ettemme ole enää koskaan yksin. Emme ole, mutta Suomen tai Euroopan turvallisuudesta huolehtimista ei voi ulkoistaa enää Atlantin taakse.
Viimeistään nyt on oltava kaikille selvää, että Euroopan tulee kantaa vahvemmin huolta omasta turvallisuudestaan ja puolustuksestaan. EU-maiden on vihdoin herättävä tähän todellisuuteen. Meidän on Euroopassa löydettävä tässä muuttuneessa tilanteessa yhteisymmärrys ja pystyttävä vastaamaan siihen nopeasti sekä päättäväisesti. Vahva ja yhtenäinen EU on meidän kaikkien etu ja turvallisuutemme tae.
Hyvät kuulijat,
Suomessa tosiaan ei ole syntynyt samanlaista puolustuksellista korjausvelkaa kuin monissa muissa Nato-maissa. Olemme huolehtineet kansallisesta puolustuksestamme myös silloin, kun sodan uhka oli kauempana. Silti meilläkin puolustusbudjettiin kohdistuu tulevinakin vuosina mittavia korotuspaineita.
On odotettavissa, että Naton puolustusbudjettitavoite tulee nousemaan nykyisestä. Tähän meidän tulee yhdessä varautua. Puolustusmenojen korotuspaineet ovat julkiselle taloudelle valtava haaste, johon meidän tulee parlamentaarisesti etsiä ratkaisut. Suomi on sitoutunut toteuttamaan Natossa yhteisesti sovitut tavoitteet. Samalla tulee voida edellyttää, että myös muut eurooppalaiset liittolaiset pääsevät näihin tavoitteisiin.
Kun panostamme puolustukseemme, niin meidän on samalla pidettävä kiinni siitä, mitä me puolustamme. Ulkoisen turvallisuuden parantaminen ei voi johtaa arjen turvallisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan heikentämiseen. Maanpuolustustahto pysyy korkealla vain silloin, kun jokaisella meistä on mitä puolustaa ja jokainen meistä kokee yhteiskunnan puolustamisen arvoiseksi.
Seuraavalla tasavallan hallituksella on kova pähkinä purtavaksi, miten sovittaa puolustuksen vahvistaminen ja julkisen talouden sopeutus yhteen. Talouskasvun vauhdittaminen ja työllisyyden vahvistaminen tulevat olemaan tässä keskeisessä roolissa.
Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät ystävät,
Sotiemme veteraaneja on joukossamme vielä 1 400. Veteraaniemme keski-ikä on lähes sata vuotta. Eri palveluiden ja tuen piirissä olevia veteraanien puolisoita ja leskiä sekä sotaleskiä on noin 4 000. Tehtävämme on varmistaa, että kunniakansalaisistamme pidetään huolta loppuun saakka.
Väistämättä koittaa kuitenkin se päivä, jolloin kutsuu iltahuuto heistä viimeistäkin. Heidän perintönsä ja kantamansa taakka kuitenkin velvoittaa meitä jatkossakin. Muistakaamme, että heille kallis oli maa. Niin kallis, että sen puolesta he olivat valmiit antamaan sen kalleimman lahjan vapauden alttarille. Himmetä ei muistot koskaan saa.
Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää kansallista veteraanipäivää. Kiitos.