Mietteitä SDP:n vaalituloksesta
Eduskuntavaalit on nyt käyty ja tulos selvillä. Nykyisessä työssäni analysoin monesti eri puolueiden tilannetta. Harvoin teen sitä kuitenkaan julkisesti. Nyt kun työtehtävät ovat muuttumassa, niin ajattelin tehdä poikkeuksen oman puolueeni osalta.
Myönnän jo etukäteen, että havainnossani saatan olla myös täysin väärässä.
Aikaisemmat veikkaukseni lopputuloksesta osuivat aikalailla oikeaan. Kokoomus ja Perussuomalaiset voittivat ja nykyiset hallituspuolueet SDP:tä ja RKP:tä lukuunottamatta hävisivät. Tämä ei yllätä, sillä yleensä vaaleissa kansa haluaa muutosta.
SDP:n osalta Sanna Marin teki historiallisen tempun parantamalla vaalitulosta pääministeripuolueen asemasta edellisiin vaaleihin verrattuna. Näin on käynyt viimeksi vaaleissa 2003 ja sitä ennen vaaleissa 1983. Sanna Marin on Paavo Lipposen jälkeen ensimmäinen pääministeri, joka kykenee kasvattamaan puolueensa kannatustaan vaaleissa.
Tässä tarkastelussa tulos on siis erinomainen.
Kannatuksen kasvusta huolimatta tulos taitaa kuitenkin olla monelle SDP:n puoluetoimijalle odotuksiin nähden hienoinen pettymys. Eduskuntavaaleissa kävi samoin kuin kunta- ja aluevaaleissa eli suurista odotuksista huolimatta emme kyenneet taistelemaan realistisesti suurimman puolueen asemasta.
Miksi näin?
Puolueessa valitun taktiikan mukaisesti SDP jäi vaaleissa punavihreän kuplan vangiksi ja toki ainoaaksi valtiaaksi. Nostimme kannatustamme vihreiden ja vasemmistoliiton kustannuksella. Samalla toisesta laidasta taisimme työntää mahdollisia kannattajia muiden puolueiden syliin. Vaalien polarisoinnin järkevyydestä voi olla montaa mieltä.
Valittua taktiikkaa voi pitää puolueen vaalituloksen maksimoinnin näkökulmasta perusteltuna, mutta pidemmällä aikavälillä se ei ole kestävä. Taktinen äänestäminen pelasti SDP:n monilta osin. Punavihreän kuplan sisällä taistelu ei anna kuitenkaan realistista mahdollisuutta taistella vaaleissa suurimman puolueen asemasta. Eikä se myöskään anna mahdollisuutta toteuttaa punavihreää politiikkaa vaalien jälkeen, sillä näillä tuloksilla vihreiden ja vasemmistoliiton into hallitusvastuuseen tuskin on suuren suuri.
SDP näytti jättävän tietoisesti politiikan keskilinjan täysin kokoomuksen ja perussuomalaisten temmellyskentäksi. Sen sijaan saimme lisäkannatusta sekä vihreiltä että vasemmistoliitolta heidän kärsittyään suuret vaalitappiot. Tämä tilanne näkyi selvästi myös vaalipiiri- ja ehdokaskohtaisissa tuloksissa. Perinteinen sosialidemokraatti ei ollut näiden vaalien voittaja.
Yksi keskeinen selittävä tekijä vaalitulokselle on SDP:n omaksuma talouspoliittinen linja, jota laajasti pidettiin epärealistisena. Jos jonkun huomion vaalituloksesta voi vetää, niin se on se, että kansa ei halua löperöä taloudenpitoa, vaikka tuskin tykkää siitäkään, mitä tuleman pitää. Uskon, että hieman realistisemmalla linjalla SDP olisi voinut kamppailla suurimman puolueen asemasta.
Toinen tekijä liittyi varmasti imagoomme. Hallituskaudella puolueen kannatus nousi siksi, että kansalaiset luottivat SDP:n ja Sanna Marinin kykyyn luotsata maata poikkeuksellisissa oloissa. Vaaleissa tämä pääministeripuolueen vakaa imago kuitenkin vaihdettiin hyvin vasemmistolaiseen puolueimagoon. Hylkäsimme siis juuri ne vahvuudet, joista olisi ollut eniten hyötyä potentiaalimme laajentamisessa politiikan keskilinjan suuntaan. On hyvä muistaa, että SDP on aikaisemmin ollut parhaimmillaan juuri sillanrakentajana.
Tämä näkyi muun muassa hyvin vaalitenteissä. Sanna Marin on varmasti valovoimaisin poliitikko Suomen historiassa ja puolueessa ajattelimmekin, että Sanna Marin pyyhkisi Petteri Orpolla ja Riikka Purralla pöytää, mutta toisin kuitenkin kävi. Veikkaan, että pääministeri Marin olisi kyllä pyyhkinyt, mutta puoluejohtaja Marin ei.
Näistä muutamista kriittisistä huomioista huolimatta SDP:n vaalitulos antaa myös monia ilon aiheita. Uudessa eduskuntaryhmässä on monia uusia kasvoja, joiden varaan puolueen tulevaisuuden rakentamisen voi perustaa. Toivon silti, että puolueessa tehdään kunnon vaalianalyysi ja johtopäätökset. Näin toimien puolueella on kaikki mahdollisuudet tavoitella maan suurimman puolueen asemaa kahden vuoden kuluttua järjestettävissä kunta- ja aluevaaleissa.
Mikäli puolueet pitävät kiinni ennen vaaleja sanotusta, niin maahan taitaa olla tulossa kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuva enemmistöhallitus. On ihan oikein, että perussuomalaiset opettelevat nyt kantamaan vastuuta katsomosta huutelun sijaan.
Joona Räsänen