Puhe Lohjan työväenyhdistyksen 120-vuotisjuhlassa
”Ei huolet nyt raatajaa painaa saa, vain riemusta syän se sykkää. Meill aate kuin henkeä innostaa, niin voimaa suonet sykkyää.”
”Rengas taottiin ketjuun maan, edistääkseen aatetta oivaa. Riens siskoja veikkoja auttamaan, kyllä joukossa löytyvi voimaa.”
”Me toivomme aatteesta kasvavan sen, joka kansaamme ohjaa yössä. Elon kaikille yhdenvertaisen, joka vankkana seisovi työssä.”
Hyvät ystävät, hyvät toverit,
Nämä O. Raniuksen juhlarunon säkeet kuultiin Lohjan työväentalon laajennuksen vihkiäisissä 1908. Näillä säkeillä on hyvä aloittaa myös juhlapuhe 120-vuotiaalle Lohjan työväenyhdistykselle.
Yhdistyksen alkutaival ei ollut helppo. 1800-luvun lopulla sosialidemokratian aate saapui Lohjalle käsityöläisten mukana. Käsityöläiset innoittivat paikallisia torppareita perustamaan työväenyhdistyksen. Näin jo vuonna 1899 Lohjankylään perustettiin työväenyhdistys.
Ympäröivä yhteiskunta ei kuitenkaan ollut suopea uuden yhdistyksen toiminnalle. Yhdistyksen säännöt eivät läpäisseet silloisen Uudenmaan läänin kuvernöörin seulaa. Puoluetoiminta oli noihin aikoihin tukalaa, kun venäläiset satraapit ja nyrkkivalta painoivat alas kaikkia yhteiskunnallisia vapautus- ja sivistyspyrkimyksiä.
Ideaa työväenyhdistyksestä ei kuitenkaan noin vain nujerrettu. Eräänä heinäkuisena sunnuntaina vuonna 1905 idea sitten vietiin käytäntöön valuri Lindholmin johdolla. Yhdistyksen perustamiskokous pidettiin 13. elokuuta ja jäseneksi liittyi ensi tilassa 27 jäsentä. Heidän alullepaneman toiminnan johdosta mekin tänään kokoonnumme juhlistamaan mennyttä.
Ja kyllä sitä kelpaakin juhlistaa.
120 vuotta sosialidemokraattista yhdistystoimintaa Lohjalla takana. 120 vuotta tavoitteita oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta. 120 vuotta tuloksellista yhteistyötä noiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 120 vuotta paremman huomisen rakentamista.
Historia velvoittaa meitä jatkamaan tätä työtä eturintamassa. Lohjan ja koko yhteiskunnan kehityksen puolesta.
Hyvät ystävät,
Lohjan työväenyhdistyksen piirissä on historian saatossa toiminut kymmeniä jaostoja, osastoja ja toimikuntia. On ollut nuorisotoimintaa, urheilutoimintaa, teatteria, ammattiosastoa, raittiusyhdistystä ja niin edelleen. Joka lähtöön on löytynyt hupitoimikuntia, arpajaisjaostoja ja opintokerhoja. Näiden lomassa on tietenkin tehty politiikkaa niin Lohjalla kuin valtakunnankin tasolla.
Yhdistystoiminnan lainalaisuudet ovat historian saatossa näkyneet meilläkin. Välillä toiminta on kukoistanut, välillä taas hiipunut. Joskus se on loppunut kokonaan odottamaan sitä hetkeä, kun taas on innostuttu uudestaan. Kaiken keskiössä on aina ollut ihmisten halu toimia yhdessä yhteiskunnan parhaaksi. Ja tietenkin tämä talo. Lohjan työväentalon merkitystä ei voi liikaa korostaa lohjalaisen sosialidemokraattisen toiminnan mahdollistajana.
Poliittinen yhdistystoiminta on muuttunut radikaalisti siitä, mitä se vielä viime vuosituhannen puolella oli. Radikaalisti monipuolistuneet mahdollisuudet ihmisten vapaa-ajan viettoon ja kiinnostuksen kohteisiin haastavat yhdistysten toimintaa niin meillä kuin muuallakin. Nuorempien sukupolvien odotukset yhdistystoiminnasta ovat erilaisia kuin vanhemmilla sukupolvilla. Hallinnolliset tehtävät ja passiivinen kokoustaminen eivät houkuttele entiseen malliin.
Poliittisten yhdistysten tulevaisuus riippuu pitkälti niiden kyvystä sopeutua ja uudistua maailman muutosten myötä. Meidän on syytä kehittää uusia, joustavampia ja osallistavampia toimintamuotoja, jotka vastaavat paremmin nykyajan tarpeita ja kiinnostuksen kohteita. Ihmisten halu vaikuttaa oman elinympäristönsä tulevaisuuteen ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään.
Hyvät kuulijat,
Mikä on sosialidemokraattien suurin saavutus Suomessa tai Lohjalla? Jos politiikasta pitäisi valita yksi asia, mikä on antanut meille innostuksen, tarkoituksen ja halun kamppailla, niin mikä se olisi? Mikä tavoite antaa meille toiminnan tarkoituksen myös huomennakin?
Mielestäni sosialidemokratian suurin saavutus on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen suomalaiseksi yhteiskuntajärjestykseksi. Sen puolesta mekin Lohjalla olemme töitä tehneet. Saavutuksen merkitystä lisää myös se, että hyvinvointiyhteiskunta on otettu kaiken politiikan lähtökohdaksi, painotuseroista huolimatta, myös muissakin poliittisissa puolueissa. Hyvinvointiyhteiskunnalla on vuodesta toiseen vankka kannatus kansalaisten keskuudessa ja sen tulevaisuuden turvaamiseksi halutaan ponnistella.
Ruotsin entinen pääministeri Per Albin Hansson puki hyvinvointiyhteiskunnan sanoiksi yli sata vuotta sitten määritellessään kansankotia:
”Hyvässä kodissa ei ole etuoikeutettuja eikä syrjäytettyjä perheenjäseniä, ei lellikkejä eikä kaltoinkohdeltujakaan. Siellä kukaan ei katso toiseen ylhäältä alaspäin, siellä kukaan ei yritä tavoitella itselleen etua toisten kustannuksella, vahva ei polje jalkoihinsa eikä ryöstä heikkoa. Hyvässä kodissa vallitsevat tasa-arvoisuus, toisista huolehtiminen, yhteistyö, avuliaisuus.”
Haasteista huolimatta olemme onnistuneet tämän kodin rakentamissa Suomessa hyvin. Monella mittarilla meidät on valittu parhaiten onnistuneeksi kansakunnaksi maailmalla.
Ihmisten vapauksien ja velvollisuuksien tasapainolle rakentuvan hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisessa ja kehittämisessä meillä riittää töitä jatkossakin. On erityisesti meidän sosialidemokraattien vastuulla huolehtia siitä, että hyvinvointiyhteiskunta säilyy toimintakykyisenä myös tuleville sukupolville.
Hyvät toverit,
Olen saanut tältä yhdistykseltä ja lohjalaisilta sosialidemokraateilta paljon. Kun katson yleisöä ja historiaa, niin tiedostan seisovani jättiläisten olkapäillä. On suuri etuoikeus ja kunnia olla osa tätä katkeamatonta eri toimijasukupolvien jatkumoa. Eri toimissani olen pyrkinyt olemaan antamanne luottamuksen arvoinen.
Ollessani eduskunnan täysistuntosalissa, johtaessani puhetta Monkolassa tai edustaessani meitä maailmalla muistan aina omankin poliittisen polkuni alkaneen tältä lattialta. Vanhan sananlaskun mukaisesti: Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä pitkälle, menkää yhdessä. Politiikka on ennenkaikkea joukkuelaji.
Tätä puhettani varten kävin läpi Lohjan työväenyhdistyksen historiaa. Silmiini osui Nestori Veikkolan pakina, jonka hän oli kirjoittanut yhdistyksen 50-vuotishistoriikkiin. Tuossa pakinassa Veikkola kuvaa yhdistyksen toimintaa ja uskon, että tuo kuvaus puhuttelee monia täällä tänäänkin.
”On politikoitu kunnallisissa asioissa sekä valtiollisissa niin, että päälakuaiset ovat joko kokonaan vailla katetta tai katto on vaihtanut väriä.”
”Politiikan pito on johtanut siihen, että kunnallisissa luottamustoimissa on vahvasti sosialidemokraatteja, eikä ole näyttänyt olevan merkkejä siitä, että kaupungin asiat olisivat kovin huonosti hoidettu, jos parantamisen varaakin lienee.”
Tämä meidän yhdistys on kaiken ikänsä ollut innokas rakentaja niin politiikassa kuin oikeassa rakentamisessakin.”
Näillä Nestori Veikkolan sanoilla on hyvä suunnata katseet kohti yhdistyksen seuraavaa 120 vuotta. Historia velvoittaa.
Kiitos.