Puhe Uusimaa-päivän juhlassa 21.5.2024
Hyvät naiset ja herrat, hyvät uusmaalaiset,
Tänään vietämme ensimmäistä Uusimaa-päivää. Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleeksi viettämään Uusimaa-päivän yhteistä kevätjuhlaa tänne Lohjalle. Toivon todella, että tästä uudesta merkkipäivästä muodostuu meille uusmaalaisille jokakeväinen yhteinen juhla, jolloin voimme nauttia ympäri Uuttamaata kulttuurista, kohtaamisista ja lähiluonnosta.
Uusimaa, Suomen väkirikkain maakunta on oman merkkipäivänsä ansainnut. Uusimaa on monella tapaa Suomen tulevaisuuden veturi. Katsottiin asioita sitten talouden, osaamisen, ympäristön tai kulttuurin saroilla. Sillä miten Uusimaa pärjää, on valtava merkitys koko Suomen kannalta. Siksi valtiovallan on järkevä omalta osaltaan varmistaa, että tämä veturi kulkee eteenpäin.
Hyvät ystävät,
Näin ensimmäisenä Uusimaa-päivänä olen itse pohtinut sitä, että mitä on uusmaalaisuus? Mikä tekee meistä meitä. Tähän kysymykseen voi hakea vastausta esimerkiksi maakuntamme nimikkotunnusten kautta.
Maakuntavaakunassamme on vene. Tuo perinteinen rannikkoseutujen symboli kuvastaa kulkupelin lisäksi esimerkiksi sitä, että olemme olleet ja olemme valmiita lähtemään kotinurkista maailmalle tulevaisuuttamme rakentamaan. Olemme myös avoimia maailman edessä. Uusimaa onkin kaikista Suomen maakunnista kansainvälisin.
Uudenmaan maakuntakukka on valkovuokko. Valkovuokosta todetaan, että sen varsi on pysty, harvakarvainen tai kalju ja haaraton. Näillä adjektiiveillä voi kuvata kyllä nykyistä puhujaa, mutta en tiedä, miten ne kuvaavat uusmaalaisia. Tosin, valkovuokko muun muassa viihtyy lehtoimaisissa metsissä ja multavan maan kuusikoissa sekä kykenee leviämään helposti. Nämä ominaisuudet kuvaat jo varmasti enemmän meitä uusmaalaisia.
Maakuntaeläimemme on puolestaan siili. Tämä piikikäs nisäkäslaji ja yöeläin kuvaa meitä monella tapaa osuvasti. Ainakin mikäli seuraa keskusteluja eri puolilla uuttamaata paikallisissa Facebook-ryhmissä ja eri ravitsemusliikkeiden edustoilla. Maakuntalintumme on taas mustarastas. Mustarastas voi kuulemma oppia matkimaan muun muassa ambulanssin sireenin ääntä, auton murtohälyttimen ulinaa, kännykän soittoääniä, moottorisahaa ja vislausta. Uusimaa onkin Suomen kielirikkain alue.
Maakuntakalamme on taas kuha. Uudenmaan tapaan, se on heimonsa kookkain laji ja kaikin puolin arvostettua pöytäseuraa. Koska en ole geologi, en osaa kuvata maakuntakiveämme sarvivälkettä. Kerrotaan, että se on muun muassa oiva patsaskivi. Tunnettua laulua mukaillen voisi kai todeta, että jokainen uusmaalainen on patsaan arvoinen.
Maakuntajärveämme en nyt tähän hätään muista, mutta maakuntamme suurin ja kauneinen järvi on tietenkin Lohjanjärvi. Sen syleilyssä viihtyvät maakuntakalamme lisäksi maakuntamme ihmiset.
Hyvät uusmaalaiset,
Näiden esimerkkien pohjalta voi kai todeta, että Uusimaasta ja meistä uusmaalaisista on moneksi. Vastaus kysymykseen, että mikä tekee meistä meidät, on itseasiassa kerrottu jo yli sata vuotta sitten.
Maakuntalaulussamme todetaan seuraavaa:
”Uusmaa Suomen kruunuissa on helmi kirkkahin, täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin, tääll” on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin, lempi lämpöisin.”
Eiköhän pidetä yhdessä kiinni siitä, että näin on jatkossakin. Oikein hyvää Uusimaa-päivää kaikille!