Tulevaisuutta ei voi rakentaa kasvavalle velkaantumiselle
Kolumni on ilmestynyt Demokraatissa 6. marraskuuta 2025
Viime vuosina on puhuttu paljon julkisen talouden velkaantumisesta. Finanssikriisin jälkeen velkasuhteemme on yli tuplaantunut ja tällä hetkellä Suomi velkaantuu nopeimmin kaikista EU-maista.
Näin emme voi jatkaa. Alati kiihtyvä velkaantuminen kutistaa julkisen talouden liikkumavaran olemattomaksi. Tämä haastaa hyvinvointiyhteiskunnan kantokyvyn ja kriisinkestävyyden. Valtio maksaa tänä vuonna pelkkiä velan korkomenoja arviolta 3,3 miljardia euroa. Vaikka korkotaso on viime aikoina laskenut, niin silti korkomenojen kasvu jatkuu ja niiden ennustetaan nousevan jo 5,5, miljardiin euroon vuoteen 2029 mennessä. Näitä rahoja käyttäisimme varmasti mieluummin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tai koulutuksen lisäresursseihin.
Suomen tilannetta ei helpota se, että nykyinen oikeistohallitus on epäonnistunut julkisen talouden vahvistamisessa. Pääministeri Orpon velkaralliautosta näyttää jarru puuttuvan. Petteri Orpon johdolla Suomen velkaantuminen on vain pahentunut ja hallitus ennustaa jo itsekin, että sen jäljiltä julkisen talouden alijäämä jää suuremmaksi, kuin mitä se oli hallituksen aloittaessa.
Näistä syistä johtuen eduskuntapuolueet, vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, sopivat kansallisen finanssipolitiikan lainsäädännön uudistamisesta velkaantumiskehityksen kääntämiseksi. Parlamentaarisella sopimuksella pyritään varmistamaan, että Suomi sitoutuu noudattamaan Euroopan Unionin uudistuneita finanssipoliittisia sääntöjä.
Parlamentaarinen sopu tarkoittaa, että jatkossa meidän on elettävä niin kuin opetamme, eli hyvinä aikoina julkista taloutta on vahvistettava. Vastaavasti huonoina aikoina järjen käyttö, eli järkevä suhdannepolitiikka, on edelleen suotavaa. Puolueiden välisissä neuvotteluissa hallituksen vaillinaista esitysluonnosta muutettiin kaikilta keskeisiltä osilta.
Tarkka taloudenpito ei estä järkeviä investointeja, mutta pyrkii suitsimaan tuhlailua. Jos säännöt olisivat olleet voimassa jo tällä kaudella, niin oikeistohallituksen omia eturyhmiä suosivat julkisen talouden kannalta vastuuttomat ja vahingolliset päätökset eivät olisi olleet mahdollisia.
Äänestäjien kuluttajansuoja myös paranee, kun jatkossa vaaleissa ei käydä huutokauppaa tavoitteista, vaan puolueet keskittyvät esittelemään omaa keinovalikoimaansa.
Keskeisintä velkaantumisen vähentämiseksi on kuitenkin talouskasvun vauhdittaminen ja työllisyyden vahvistaminen. Tässä Suomi on onnistunut SDP:n johdolla aiemminkin. Vuonna 1995 Suomen alijäämä oli EU-maiden suurimpia, mutta vuonna 2007 tilanne oli kääntynyt jo päälaelleen niin, että ylijäämämme oli puolestaan suurin kaikista EU-maista. Tuona ajanjaksona Suomessa kyettiin yhdistämään aktiivinen kasvupolitiikka ja vastuullinen julkisen talouden tasapainottaminen. Olisikohan tässä toimiva resepti myös seuraavalle pääministeripuolueelle?
Joona Räsänen, kansanedustaja